Rasvahapot kuuluvat lipidien suurperheeseen. Yleisesti luonnossa esiintyviä rasvoja ja niiden kaltaisia aineita kutsutaan lipideiksi. Ne määritellään yhdisteinä, jotka ovat orgaanisen materiaalin aineita, veteen liukenemattomia, mutta hyvin poolittomiin ja vähän poolisiin liukenevia. Lipidit ovat luonnonaineita, solujen varastoaineita, solujen primaarimetaboliitteja ja energialähteitä, vahoja ja solukalvojen rakennekomponentteja. Lipidit ovat rasvahappoja sekä rasvahappojen ja alkoholien tai polyolien estereitä. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin tarkemmin rasvahappoihin. Rasvahapot voivat olla tyydyttyneitä, monotyydyttymättömiä (yksinkertaisesti tyydyttymättömiä) tai monityydyttymättömiä.
Usein rasvahapot kuvataan lyhenteillä, joilla ilmoitetaan rasvahappojen hiiliketjun hiilten lukumäärä ja niiden asema hiiliketjussa. Rasvahappojen perusrakenteesta voisi kertoa sen verran, että ne ovat pitkiä hiiliketjuja, joiden päähän on liittynyt ns. karboksyyliryhmä, mikä tarkoittaa sitä, että ketjun päässä viimeisessä hiilessä on kiinni yksi happiatomi kasoissidoksella sekä yksi OH-ryhmä yksinkertaisella sidoksella.
Monet ihmiset ovat varmasti törmänneet rasvahappoihin käsitteenä joko kirjallisuudessa tai esimerkiksi ruoka-aineissa. Yleensä rasvahappoja kuvataan yleisnimellä, esimerkiksi linolihappo. Mutta tämä tunnetaan myös nimellä cis-9,12-oktadekadieenihappo. Luvut 9 ja 12 tarkoittavat kaksoissidosten paikkaa rasvahapossa, kun hiiliketjun laskenta aloitetaan ketjun päästä, jossa ei ole karboksyyliryhmää. Okta taas tarkoittaa kahdeksaatoista (hiiliketjun pituus), dieeni tarkoittaa kahta kaksoissidosta ja happo viittaa karboksyyliryhmään. Tärkeämpiä ovat kuitenkin rasvahappojen ominaisuudet ja funktiot.
Rasvahapot ovat siinä mielessä mielenkiintoinen yhdisteryhmä, että ne ovat sekä lipo- että hydrofiilisiä (tarkoittaa sitä, että toinen rasvahappoketjun pää "vetää puoleensa" rasvaliukoisia yhdisteitä, toinen vettä). Tämä ominaisuus on rasvahappojen toimintojen edellytys biologisissa lipideissä. Eräs kaikkein tärkeimmistä rasvahappojen fysikaalisista ominaisuuksista biologian kannalta on rasvahappojen sulamispiste. On välttämätöntä, että rasvahapot eivät kiteydy soluissa. Vararavintorasvojen tulee tarpeen mukaan olla helposti kuljetettavassa muodossa.
Rasvahappojen biosynteesi tapahtuu sytosoolissa (yleisimmin tunnettu solulimana, jossa solujen organellit ovat). Mielenkiintoista on se, että rasvahapposynteesissä on hiililähteenä fotosynteesissä muodostunut glukoosi. Sen tarkemmin synteesiin syventymättä, voidaan todeta, että glukoosista muodostetaan asetyyli-Co- entsyymi-A:ta. Tästä muokataan todella monen eri välivaiheen kautta entsyymien katalysoimana (kiihdyttämänä) valmiita rasvahappoja. Näitä rasvahappoja vielä mahdollisesti desaturoidaan eli tehdään tyydyttymättömiksi rasvahapoiksi. Rasvahappojen muuttaminen tyydyttymättömiksi on todella tärkeä prosessi elimistössä nimenomaan sen funktioiden takia. Rasvahappojen hajoaminen eli katabolia tapahtuu pääasiassa mitokondriossa (soluorganelli, joka toimii solun "energiatehtaana"). Tätä tapahtumaa kutsutaan ß- oksidaatioksi, jossa rasvahappoja pilkotaan monen välivaiheen kautta kahden hiilen pituisiksi asteyyli-Co-entsyymi-A:ksi. Elimistö voi energiatarpeensa mukaan käyttää asetyyli-CoA:ta energiantuottamiseen hapettamalla se sitruunahappokierrossa hiilidioksidiksi samalla vapauttaen runsaasti energiaa, joka sitten sitoutuu ATP:iin. ATP (adenosiinitrifosfaatti) on elimistön suurienerginen fosfaatti, joka on keskeisimmässä asemassa energiantuotossa.