Lisäravinteet.net

Hiilihydraatit - määrittely

Hiilihydraatit ovat pääasiallisin energian lähde, mutta luonnossa/elimistössä niillä on myös muita tärkeitä tehtäviä. Monimutkaisissa kemiallisissa prosesseissa ne toimivat hiilen lähteinä ja eriasteisina aineenvaihdunnallisina esiasteina, osina mm. glykolipideissä, koentsyymeissä ja nukleinihapoissa. Ne voivat muuttua (hapettua/pelkistyä) tai muodostaa eettereitä, estereitä, amiini- ja fosforijohdannaisia sekä polyhydroksialkoholeja aldoni-, aldaari- tai uronihapoja. Nimensä mukaisesti hiilihydraatit sisältävät hiiltä ja vettä. Tarkemmin määriteltynä hiiltä, vetyä ja happea, joista kahta jälkimmäistä ainesosaa suhteessa 2:1. Vaikka urheilijan tai valmentajankaan kannalta ei ole kovin tarkoituksenmukaista perehtyä jokaiseen kemialliseen kiemuraan, on perusasioiden hallinta monessa mielessä hyödyllistä. Näin on suhteellisen helppo arvioida esim. Onko ravinnosta saatava hiilihydraattimäärä riittävä, vai tarvitaanko energiajauheita ja patukoita, ja jos tarvitaan missä tilanteessa.

Ryhmät

Hiilihydraatit jaetaan kolmeen pääryhmään: mono-, oligo-, ja polysakkaridit. Monosakkaridit muodostavat oman yksikkönsä ns. "peruselementin", josta kaikki muut ryhmät koostuvat. Oligosakkaridit muodostuvat 2-9 monosakkaridista ja polysakkaridit kymmenestä tai useammasta monosakkaridista tai niiden johdannaisista.

Monosakkaridit

Luonnossa esiintyy yli 200 erilaista monosakkaridia, joiden luokitus määritellään niissä esiintyvien hiiliatomien mukaan. Kolme hiiltä sisältävää monosakkaridia kutsutaan trioosiksi, neljä hiiltä tetroosiksi, viittä pentoosiksi, kuutta heksoosiksi, seitsemää heptoosiksi, kahdeksaa otsoosiksi ja yhdeksää nonoosiksi. Tärkeimpinä ja suurimpina monosakkaridien ryhmää ravinnossa näyttelevät heksoonit, D-glukoosi (dekstroosi), D-galaktoosi, D-fruktoosi ja D- mannoosi, joista glukoosi on merkittävin.

Oligosakkaridit

Voidaan jakaa moneen ryhmään (2-9. Di-, trisakkaridit jne.) niiden sisältämien monosakkaridien mukaan. Vaikka luonnossa tavataan lukuisa määrä erilaisia oligosakkarideja ravinnosta saatavat, merkittävimmät oligosakkaridit ovat disakkaridit, (diheksoosit) sakkaroosi = glukoosi - fruktoosi, maltoosi = glukoosi-glukoosi (muodostuu ruoansulatuksessa tärkkelyksestä) ja laktoosi = glukoosi - galaktoosi. Muita disakkarideja esiintyy vai hyvin pieninä määrinä ja ne syntyvät palysakkaridien, oligosakkaridien ja glykosidien (glykosidi = sokeri esim. fruktoosi ...fruktosidi, jossa sokeriosaan on sidottuna jokin toinen, siitä hydrolyysin avulla irtoava osa) pilkkoutuessa.

Polysakkaridit

Useiden monosakkaridien muodostama suurimolekyylinen sokeripolymeeri, jota kutsutaan yleisesti myös tärkkelykseksi. Luonnossa polysakkaridit esiintyvät moninaisina kokoonpanoina, muodostaen ja osaltaan määräten solujen seinämiä ja niiden jäykkyyttä. Glykogeenin muodossa se toimiii energiavarastona ja vettä sitomalla se suojaa sekä kudoksia että solukkoja. Yleisimmät ravinnosta saatavat energiapitoiset/imeytyvät polysakkaridit ovat amyloosi, amylopektiini ja glykogeeni. Imeytymättömiin polysakkarideihin puolestaan kuuluvat mm. pektiini, inuliini, selluloosa, hemiselluloosa ja erilaiset kumit.

Tärkkelys

Tärkkelyspitoisia kasvikunnan tuotteita kuten riisiä, perunaa, maissia, tapiokaa, vehnää ja bataattia käytetään pääasiallisena energian lähteenä suurimmassa osaa maailmaa. Tärkkelys koostuu kahdesta erilaisesta sokeriketjusta, amyloosista ja amylopektiinistä. Amyloosi on niin sanottu suoraketjuinen glykoosipolymeeri, jota edellä mainitut kasvit sisältävät noin 15-26 %. Amyloosia kutsutaan puolestaan haaraketjuiseksi glykoosipolymeeriksi, jota nämä kasvit sisältävät noin 74-84 %.