Fysioterapeutit ovat käyttäneet erilaisia palloja kuntoutustarkoituksiin jo vuosikymmeniä, mutta ensimmäiset kuntoilussakin käytettävät vinyylipallot valmisti vuonna -63 italialainen herra nimeltä Aquilino Gosani, joka markkinoi tuoteittaan nimellä Gymnastik. Tätä suurta palloa kuulee kutsuttavan monella nimellä (Swiss ball, Fitball, Terapiapallo, Gymnic... ), mutta nimestä viis, kyse on suuresta ilmalla täytetystä vinyylipallosta, jonka läpimitta vaihtelee 30 - 105 cm.
Aloitetaan muutamalla yleisellä palloharjoittelua koskevalla kysymyksellä. Miksi harjoittelisi epävakaan alustan kuten pallon päällä? Eikö olisi aina järkevämpää ja turvallisempaa harjoitella tukevalla penkillä tai hyvää harjoituslaitetta käyttäen? Näihin kysymyksiin voisi vastata vastakysymyksillä; Minkälaiseen toimintaan luoja on luonut lihaksemme? Onko ihminen kone, jonka voi istuttaa toiseen koneeseen hinaamaan tiettyä liikerataa? No, tietysti voi, mutta ei siitä hyvää seuraa.
Lihakset/lihas on luotu toimimaan "kolmiulotteisessa" ympäristössä, yhteistyössä toisten lihasten kanssa, monissa eri kulmissa. Paini ja voimistelu ovat hyviä esimerkkejä lajeista, joissa lihakset kehittyvät vahvoiksi ja toiminnallisiksi luonnollisessa, epästabiilissa ja vaihtelevassa ympäristössä.
Jos pääasiallinen lihastreeni on hyvin "turvallista" ja stabiilia "konetreeniä", on tuloksena luonnottomasti kehittyneet, epätasapainoiset ja loukkaantumisille alttiit lihakset. Yleensä monet urheiluvammat johtuvat liikarasituksesta, vääristä suoritustekniikoista ja/ tai yksipuolisesta rasituksesta. Osa saattaa johtua myös lihasten epätasapainosta ja/ tai "luonnottomista" harjoitustottumuksista, joista konetreenit ovat hyvä esimerkki. Ajatellaanpa esimerkin vuoksi vaikka vinopenkkipunnerrusta. Konetta käyttäen liikerata on fiksattu, ei tarvitse muuta kun punnertaa ylös ja alas samaa rataa. Liike ei vaadi juurikaan koordinaatiota ja tasapainovaatimukset ovat = 000. Liike vaikeutuu jos se suoritetaan levytangolla, ja käsipainoilla suoritettu vastaava liike vaati vielä enemmän hallintaa. Jos liike suoritettaisiin vielä pallon päällä maaten, olkavartta kiertäen,vaatisi se jo huomattavaa tasapaino- ja koordinaatiokykyä, minkä vuoksi se rasittaisi myös normaalia enemmän muita kuin liikettä pääasiassa suorittavia isoja lihaksia. Koska olkavarren liikettä ohjaavat monet lihakset, (lapaluusta lähtevät ja olkavarteen kiinnittyvät, vartalosta lähtevät ja olkavarteen kiinnittyvät sekä vartalosta lähtevät ja lapaluuhun kiinnittyvät) voidaan ajatella, että juuri pallon päällä suoritettu punnerrusliike vaatii kaikilta näiltä lihaksilta huomattavasti suurempaa yhteispeliä kun koneella suoritettu liike. Näin saavutettu tasapainoinen lihaskehitys ja liikkeiden hallinta voi omalta osaltaan ennaltaehkäistä hartiavammoilta ja edesauttaa "toiminnallisen" voiman, voiman, jota vaaditaan esim. kamppailulajeissa, kehittymistä.
Toisaalta on muistettava, että raskaiden painojen käyttö yhdessä kovan venytyksen tai vaikeasti hallittavan liikkeen kanssa voi myös altistaa vammoille, ellei tervettä harkintakykyä käytetä. Erityisen hyvin toimivia ja hyödyllisiä palloharjoituksia ovat keskivartaloharjoitukset, jotka samaan aikaan sekä venyttävät että tukevat vartaloa. Samoin sellaiset harjoitukset, joiden avulla opitaan keskivartalon hallintaa.
Yleisesti vatsalihaksia harjoitettavilla liikkeillä, kuten rutistuksilla, saadaan kyllä hyvä polton tunne, (maitohappoa se vaan on) mutta liikerata jää melko lyhyeksi. Koska vastalihakset toimivat tämänkaltaisessa liikkeessä vain osaksi, saattaa niiden runsas käyttö altistaa jotkut urheilijat vammoille. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää keihäänheittäjiä. Jokainen on nähnyt erilaisia kuvia ja hidastuksia keihäänheittäjistä. Kuvista voi havaita kuinka vartalo taipuu ja kiertyy, jonka jälkeen keihäs rajäytetään taivaalle. Hyvän keihäänheittäjän ominaisuuksiin kuuluu vahva ja taipuisa, piiskan lailla toimiva vartalo.
Pallon avulla voidaan suorittaa tavanomaisista harjoituksista poikkeavia keskivartaloharjoituksia, harjoituksia, jotka venyttävät ja rasittavat lihaksia uudella tavalla ja/tai suoritusta vastaavalla tavalla. Pallon päällä suoritetut vatsaliikkeet mahdollistavat pidemmän liikeradan ja näin ollen kokonaisvaltaisemman lihaskehityksen. Koska pallo muotoutuu käyttäjänsä mukaan, saa harjoittelija myös juuri hänelle sopivimman "räätälöidyn" selkätuen. Keihäänheittäjän kohdalla hyvin toimivilla vatsalihaksilla on siis parempi kyky tuottaa voimaa vaaditulla laajalla liikeradalla.
Perinteisillä rutistuksilla treenatut vatsalihakset sitävästoin eivät pysty tuottamaan samaa määrää voimaa yhtä laajalla liikeradalla, koska ne eivät ole tottuneet tämänkaltaiseen rasitukseen. Samalla voidaan ajatella, että lyhyellä liikeradalla harjoitetut vatsalihakset eivät kestä yhtä hyvin kehäänheitolle ominaista venytystä ja kovaa repäisyä. Tuloksena saattaa olla erilaisia selkä- ja vatsaongelmia.
Palloharjoittelu on siitä mukavaa, että sen avulla voi yhtä hyvin tehdä helppoja, toimintakykyä edistäviä tai kuntouttavia harjoituksia kuin tasapainoa, voimaa ja koordinatiota vaativia, vaikeampiakin harjoituksia. Summa summarum, pallolla harjoitteleminen kehittää kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka tekevät kehosta toimivan, voimakkaan ja vähemmän loukkaantumisille alttiin ja näin ollen se sopii erinomaisesti kaikille, lapsista vanhuksiin.
Erityisen hyvin palloharjoittelu sopii kuntoilijoille ja urheilijoille. Vaikka maailman johtavat voimavalmentajat käyttävät palloa treenatessaan ammatti ja- olympiaurheilijoita, on pallon saama julkisuus ollut lähinnä terapialuontoista, minkä vuoksi sitä ei ole vielä tähän päivään mennessä mielletty tehokkaksi kuntoiluvälineeksi.
Muutos on kuitenkin tulossa, kun huomaa kuuluisien treenareiden kuten Charles Poliquinin ja Paul Chekin olevan innokkaita "palloilun" puolestapuhujia. Itse jouduin vuosia sitten, tosin muutaman selkäleikkauksen kautta, "pallokoukkuun". Kaikki ne terveselkäiset joiden kanssa olen aiheeseen tutustunut, ovat lopulta päätyneet samaan koukkuun siitä yksinkertaisesta syystä, että pallolla harjoitteleminen on todella monipuolista, tehokasta ja haastavaa.
Yleisimmin käytetyt koot ovat 55, 65 ja 75 senttiset. Pääsääntoisesti hyvänä valintana pidetään sellaista palloa, jonka päälle istuttaessa polvet taipuvat noin 90 asteen kulmaan. Sopivan kokoisen pallon valinta riippuu siis harjoittelijan pituudesta, raajojen pituudesta ja painosta. Joissain harjoituksissa voidaan käyttää myös isompia (105 cm) tai pienempiä (30 cm) palloja. Markkinoilla olevien pallojen laatu ja hintataso vaihtelee. Suosittelisin hankkimaan ns. puhkeamattoman mallin, koska sen päällä voi turvallisesti käyttää raskaampiakin painoja ilman puhkeamisvaaraa.